Luin edellisiä päivityksiäni tänään. Olen järkyttynyt huomatessani taas, että suomenkieleni on alkanut kadota. Tämänhän koin jo asuessani Australiassa. Vaikka tiesin tämän olevan edessä, minulle tuli paha mieli. Rakas äidinkieleni on kuitenkin sen verran harvinainen ja ainutlaatuinen, että sen toivoisi pysyvän paremmin mielessä kun maailmalla viiletän. 

Ehkä pahaa mieltä ruokki myös pienoinen koti-ikävä. Ei minulla edelleenkään ole tarvetta tulla kotiin. Kuitenkin jääkiekon MM-kisat ovat aina olleet iso juttu minulle. Täällä ainoa ihminen joka puhuu/katsoo jääkiekkoa kanssani on Niina. Kiitos Niinalle seuran pitämisestä! Sitä kuitenkin toivoisi istuvansa sports academyssa Tiinan ja Ksenian kanssa aina kun suomi pelaa. Dubain tiukan lainsäädännön ja suhteellisen kalliiden alkoholi hintojen vuoksi ei tämä ole mahdollista joka ilta. Ja eihän täällä näytetä edes jääkiekkoa tv:stä.