Tänään pääsin vihdoin jo melkein itseasiaan töissä. Vielä aikalailla seurailen muiden työtä ja mulle selvennetään eri markkinoita ja myynti kanavia. Tänään kuitenkin sain asiakseni laskea tietyille ravintoloille niiden Rev PASH:n eli revenue per available seat per hour. Tuli hyödyllinen olo.

Viime viikon vietin yhtiökoulutuksessa. Kävimme läpi niin tuotteen eli hotellit, ravintolat ynnä muut palvelut, kuin myös brändi tuntemuksen. Voin sanoa, että minut on nyt sitten totaalisesti käännytetty yhdeksi Jumeirah kollegoista.

Vielä on epäselvää, mitä teen seuraavat viikot. Luultavasti olen Madinatin toimistolla, mutta käyn myös mutkan muissakin hotelleissa ennen kuin siirryn corporate officeen. Päivät tulevat pitenemään ja luultavasti loppujen lopuksi normaali työpäivän pituus tulee olemaan n. 12 tuntia..

Muuten elämä on jatkunut samalla kaavalla kuin aikaisemmin. Uusi asunto on ihana ja tilava. Kämppiksetkin ovat mukavia, mutta eihän tämä ihan koko ajan helppoa ole. Isoimmat ongelmat liittyvät tarpeeseeni saada rauha viikkoiltoina, jotta saan levättyä. Viime viikolla oli meillä melkeinpä joka ilta enemmän kuin 3 vierasta kylässä. Eiköhän tämä tästä kuitenkin...

Kuvia

Vihdoinkin pääsen pitämään lupaukseni kuvien postaamisesta. Ennen sitä hieman kuulumisia täältä aavikon keskeltä. Viikonloppuna Karen lähti takaisin Tanskaan suureksi surukseni, mutta eiköhän tiemme vielä kohtaa. Viimeistään lokakuussa :) Sunnuntaina olikin sitten hyvin tärkeä päivä: Muutin ja aloitin työharjoitteluni. Asunto on ihana ja tilava. Kämppiksinä 3 ruotsalaista tyttöä: Anna, Emilie ja Charlotte. Annan olenkin jo maininnut muutamaan otteeseen. Emilie ja Charlotte ovat myös koululta. Tähän asti kaikki on sujunut oikein hyvin ja onneksi kaikki ovat jo asuneet tovin pois kotoa niin ei tarvitse lapsenvahdiksi alkaa...

Työharjoittelu on ollut tähän asti mielenkiintoinen kokemus. Revenue Management on sitä, mitä kuvittelinkin sen olevan - numeoriden pyörittelyä, lukujen tsekkailua ja hotellin muille osastoille ein sanomista. Paljon olen oppinut ja innolla odotan sitä, että pääsen tekemään enemmän konkreettista työtä. Edessä on myös mahtava projekti. Saan alkaa kokoamaan standardeja Jumeirahin Revenue Managementille. Odotan innolla, mitä siitä tulee... vähän jänskättääkin!

No nyt niitä kuvia.

Burj Al'Arabin aula

Arabialaista Jäätelöä suosikkiravintolassani  Reemissa

  

Atlantis aamulla klo 5.00

Karen Loca ravintolassa

Omanista

Lisää Omanin maisemaa

Maisema parvekkeelta... pitää ottaa aamu kuvaa

Pikapäivitys

Muutin eilen JBR:lle. Täällä on ihanaa. Nyt ei tullutkaan vielä kuvia. Joku toinen päivä tulee oikein urakalla. Pahoitteluni... Minulla on nyt kiire työharjoittelun kanssa, mikä alkoi muutama päivä sitten. Lupaan olla kiltti ensikerralla. 

Lomaa ja Oman

Nyt on tullut käytyä niin Omanissa lomailemassa kuin myös tarjoilemassa Dubai World Cupissa. Loma on ollut tarpeeseen kaiken kiireen keskellä. Ystävistäni Rasmus lähti jo takaisin Tanskaan. Ylihuomenna lähtee Karen ja minä muutan jo sunnuntaina pois kampukselta JBR:lle. Joten kiireistä on ollut ja saa taas pakkailla urakalla kaiken sen rojun, mitä on jo onnistunut haalimaan kasaan.

Aloitetaan nopeasti Dubai World Cupista. Enpä olisi ikinä uskonut, että pääsisin yksityisen vippitilan baariin työskentelemään kyseiseen tapahtumaan. Nytpä voin sanoa tietäväni mitä vippitiloissa tapahtuu. Hauskaa oli ja kiirettä piti koko 14 tuntisen työpäivän. Ainoa miinus puoli oli tietyt järjestelyyn liittyvät kysymykset kuten bussi takaisin kotiin olivat pahasti pielessä. Tulimme parin muun koululta tulleen tytön kanssa alas parkkihalliin ja näimme kuinka koulun bussi ajoi melkein tyhjillään kohti uloskäyntiä. Onneksi yli tunnin odottelun jälkeen toinen bussi tuli hakemaan meidät ja 15 muuta koulun oppilasta. Kyllä sitä sitten väsytti kun kotiin pääsi….

Nukkuminen olisi siis ollut tarpeeseen, mutta ehei. Taksi kohti Deiraan, mistä bussi Omaniin lähti, oli tilattu koululle klo 5.45, joten eipä siinä yli 2 ja puolta tuntia saanut nukuttua. Onneksi 6 tunnin bussimatkalla sai levättyä edes sen verran, että jaksoi Omanista nauttia. Rajalla tarkastettiin kaikki matkalaukut, jotka olivat bussin tavaransäilytystilassa eli ei minun laukkuani. Eivätkä he kyllä muutenkaan kovin tarkkaan käyneet läpi niitä laukkuja mitkä avattiin. Ongelmaksi paljastuikin sitten passintarkastuksessa, että turistiviisumiin tarvitaan jonkin sortin läpyskä tavaroiden tarkistamisesta. Onneksi blondin avuton ilme ja sekoilu sitten saivat rajavartijan heltymään.

Kaiken kaikkiaan Oman oli mahtava kokemus. Maa on todella kaunis vuorineen, kanjoneineen ja pitkine hiekkarantoineen. Olimme ainoastaan maan pääkaupungissa Muscatissa, mutta sieltä löytyi kaikki edellä mainittu. Tutustuimme paikalliseen bazaariin, kävimme rannalla, poltimme shishaa, saimme kutsun hotellin cocktail tilaisuuteen ja ilmaisen kierroksen läpi muscatin. Kaiken kaikkiaan mahtava loma. Suosittelen erittäin paljon Omanissa vierailua kaikille. Se on harvoja tämän alueen maita, joissa panostetaan kestävään matkailuun ja luonnonsuojelun nimissä tehdään töitä. Sen lisäksi Omanissa näkee paikallisia tekemässä töitä. Hotellissammekin vastaanotossa oli 3 paikallista naista. Eipä sitä Dubaissa pääse pahemmin näkemään.

Olen myös alkanut tekemään listaa asioista, joita tulen ikävöimään sitten kun täältä palaan Suomeen. Minulla tulee olemaan ikävä lähi-idän ruokaa, kansainvälistä ilmapiiriä, halpoja takseja sekä ihanaa rantaa. Toisaalta kun palaan kotiin tulee sää olemaan täällä mahdoton ja varmaankin Suomen kylmä syksy houkuttaa minua. Saas nähdä mitä mieltä oikeasti olen kun saavun takaisin kotiin.

Nyt takaisin auringosta nauttimiseen ja lomasta kaiken irtiottamiseen. Kuvia luvassa seuraavassa blogissa J